mansikoita suklaakuorrutteella

enää tämä yksi sunnuntai ennen kuin lähden matkalle poikaystäväni kotimaahan. jaiks. aika on mennyt ihan hullunmoisella vauhdilla, joten tuskinpa se siellä toisessa maassa sen kummemin pysähtyy.(vaikka voisi se ihan hetkeksi!)
opettelin neulomaan, koska poikaystäväni tahtoi kaulahuivin. oikeen laatu tyttöystävä materiaalia täällä hei vaan. nyt jo nautinkin tästä neulomisesta ja väkertämisestä. huivikaan ei ole hullumpi ollakseen ensimmäinen oikea neulomani asia minkä voi pukea päälleen. ehkä musta tulee vielä mahtava mummo! muutenkin haaveilen omien vaatteiden tekemisestä (varsinkin kun vaatekaupoista en enää löydä mitään mistä pitäisin!)
sain myös puolitoista kuukautta sitten tilaamani paidan postissa tällä viikolla. kyseistä paitaa ei valitettavasti ainakaan enää voi tilata mutta tällä hetkellä myös toinen aivan mahtipaita tilattavissa ja vaikka harmitti kaikki vaiva esim tullit sun muut mikä hidasti tämän saapumista niin on se kyllä sen arvoinen. uusi lempparipaita.

eilen, ystävänpäivänä, pidettiin perheen kesken pienet illanistujaiset sushin ja mansikoiden kera. tuli nähtyä koko perhettä vielä ennen huomista lähtöä. ja kaikki olikin aika haikein mielin! (kun on totuttu näkemään toisiamme parikin kertaa viikossa voi kahden viikon poissaoloni olla aika omituista)

runebergin kunniaksi

aurinko on moikannut monena päivänä! kevät. äkillisten lämpimien kelien takia tosin liukastumisvaara on tuplaantunut. varokaa että ette pyllähdä!
lauantaina oli isosiskon poikaystävän pienimuotoiset kakkukahvit synttäreiden kunniaksi. ja tottakai tällaisina erittäin uhkarohkeina koitettiin aivan uutta reseptiä, jolla tehdä tällaisia vegaanisia runeberg whoopie pie tyylisiä leivoksia (ja aloitettiin tietenkin pari tuntia ennen vieraiden tuloa...) mutta niistä tulikin keksejä, kun päätettiin että jätetään ne ilman kantta! maku oli loistava ja kehuja satoi kuin räntää suomessa tammikuussa. oikein kivat kekkerit! näitä tehdään kyllä uudestaankin. ja ehkä jopa ihan sillain kun whoopie piet yleensäkin.

valkoiset päivät

ulkona on tällä hetkellä sellainen hiljaisuus, jonka saa aikaan se kun kaikki on raskaan lumen alla ja ihmiset on kaikki paenneet koteihinsa. ainoat äänet on lumisateen kohina ja omat askeleet. kaikki on ihan valkoista.

tuntuu että omassa elämässänikin on tällainen hiljaiselovaihe. tyhjä valkoinen paperi, ei oikeastaan kulje mihinkään vaikka kokoajan tapahtuisikin. nyt pitäisi alkaa saada väriä niihin sivuihin.